Rahapolitiikan ja sen tarkoituksen ymmärtäminen ja välineet sekä esimerkkejä rahapolitiikasta
Rahapolitiikan ymmärtäminen
Makrotaloudessa rahapolitiikka on - hallituksen vuonna 2003 toteuttamat ponnisteluthallita ja hallita liikkeessä olevan rahan määrää paremman talouden tason saavuttamiseksi. Joitakin talouden piirteitä kuvaa paremmin kyky hallita hintavakautta (inflaatiota), lisätä työllistymismahdollisuuksia ja parantaa yhteisön hyvinvointia.
Hallitus voi vähentää, lisätä taiylläpitämään liikkeessä olevan rahan määrää maan talouden vakauden ylläpitämiseksi. Kun vakaus on häiriintynyt, rahapolitiikkaa käytetään tilanteen palauttamiseen.
Indonesiassa rahapolitiikkaa säännelläänlaissa nro 3, 2004, jossa todetaan, että keskuspankki tai Bank Indonesia toteuttaa rahapolitiikkaa kohti rahapoliittisia tavoitteita, kuten rahan tarjontaa tai korkoja, inflaation ylläpitämiseksi.
On olemassa kaksi tapaa, joilla hallitus voi vaikuttaa liikkeessä olevan rahan määrään, nimittäin supistuva politiikka (monetary contractive politiikka) ja laaja rahapolitiikka (rahallinen kallis politiikka). Sopimuspolitiikat tai niitä kutsutaan myös tiukeiksi rahapolitiikoiksi (tiukka rahapolitiikka) on politiikka liikkeessä olevan rahan määrän vähentämiseksi, kuten korkojen korottaminen, kassavarojen lisääminen ja luotonannon rajoittaminen.
Vaikka laajeneva politiikka tai myös kutsutaanLöysällä rahapolitiikalla päinvastoin pätee päinvastoin, eli liikkeessä olevan rahan määrän lisäämiseen alentamalla korkoja, alentamalla kassavarantoa ja vapauttamalla luottoa.
Rahapolitiikan ymmärtäminen asiantuntijoiden mukaan
Joidenkin asiantuntijoiden osalta, jotka ilmaisivat mielipiteensä rahapolitiikasta, muun muassa seuraavasti.
1. Muhammad Natsir
Muhammad Natsir väittää tämän politiikanRahapoliittiset toimenpiteet ovat kaikkia keskuspankin toimia tai pyrkimyksiä vaikuttaa rahamääräisten muuttujien (rahan tarjonta, korot, luottokorot ja valuuttakurssit) kehitykseen odotettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Lisäksi rahapolitiikan perimmäinen tavoiteosana makrotaloutta on auttaa saavuttamaan muun muassa makrotaloudelliset tavoitteet: talouskasvu, työllisyys, hintavakaus ja maksutase.
2. Boediono
Boedionon mukaan rahapolitiikka onhallituksen (keskuspankin) toimet vaikuttamaan toteutettuun makrotilanteeseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi keskuspankki tai rahaviranomainen pyrkii toimiin, esimerkiksi sääntelemään rahan tarjonnan ja varastojen välistä tasapainoa inflaation hallitsemiseksi, toteuttamaan täydet työllisyysmahdollisuudet ja tasoittamaan tavaroiden tarjontaa / jakelua.
3. Perry Warjiyo
Rahapolitiikka on rahaviranomaisen tai keskuspankin politiikkaa rahamäärien valvonnan muodossa (raha-aggregaatit) kehittämistoiminnan toteuttamiseksihaluttu talous. Lisäksi rahapolitiikka on olennainen osa makrotalouspolitiikkaa, joka toteutetaan ottamalla huomioon taloudellisen toiminnan suhde, maan talouden luonne ja muut taloudelliset perusteet.
4. Muana Nanga
Rahapolitiikan määritelmä (rahapolitiikkay) Muana: n mukaan Nanga on hallituksen tai rahaviranomaisen toteuttama politiikka käyttämällä vaihtuvaa rahan tarjontaa (rahan tarjonta) ja korot (korkoja) kokonaiskysynnän vaikuttamiseen (kokonaiskysyntä) ja vähentää talouden epävakautta.
5. Nopirin
Rahapolitiikka on Nopirinin mukaan toimia rahaviranomaiset (keskuspankit) vaikuttaakseen rahan määrään liikkeeseenlasku ja luotot, jotka viime kädessä vaikuttavat taloudelliseen toimintaan yleisölle.
6. Iswardono
Rahapolitiikka Iswardonon mukaan on yksi osa intEgral makrotalouspolitiikan tavoitteena downloadDukusaavutus tavoite, nimittäin talouskasvu korkea hintavakaus, kehityksen ja taseen tasapuolinen jakautuminen maksu.
Rahapoliittiset tavoitteet
Edellä mainitun ymmärryksen kautta se voidaan tietääettä rahapolitiikan perimmäisenä tavoitteena on luoda vakaat taloudelliset olosuhteet. Periaatteessa toteutettu rahapolitiikka on dynaamista, mikä tarkoittaa, että politiikka muuttuu vuosittain maan tuolloin vallitsevan taloudellisen tilanteen perusteella. Lisäksi maiden ja maiden välinen rahapolitiikka ei ole sama.
Indonesiassa keskuspankki tai Pankki Indonesia on rahapolitiikan muotoilusta vastaava elin. Rahapolitiikalla on 3 päätavoitetta, jotka selitetään seuraavasti
1. Inflaation hallinta
Yleensä inflaation käsite on ataloudelliset olosuhteet, joissa hintojen nousu tapahtuu pitkään. Inflaatio voi tapahtua, koska liikkeessä olevan rahan määrä on suurempi kuin tavaroiden ja palveluiden tarjonta yhteisössä. Rahapolitiikka on yksi ponnisteluista, joita voidaan tehdä inflaation hallitsemiseksi, nimittäin hallitus voi vähentää yhteiskunnassa liikkuvan rahan määrää.
2. Lisää työllistymismahdollisuuksia
Maan talouden sanotaan olevan vakaa, kunliikkeessä oleva rahan määrä on tasapainossa tavaroiden ja palveluiden tarjonnan kanssa. Vakaassa taloudessa monet yrittäjät investoivat. Sijoittamalla se lisää epäsuorasti uusia työpaikkoja. Se vaikuttaa myös työttömien määrän vähentymiseen.
3. Valuuttakurssien hallinta
Rahapolitiikan tavoitteena on myöskotimaisen valuutan vaihtokurssin hallinta ulkomaisiin valuuttoihin nähden. Esimerkiksi hallitus voi asettaa rupian määrän tietylle tasolle valuuttakurssien liiallisen volatiliteetin vähentämiseksi.
4. Taloudellisten tekijöiden moraalinen vetoomus
Sen lisäksi, että vähennetään rahan liikkumista kauttaEdellä mainitulla tavalla rahapoliittinen viranomainen kehotti myös taloudellisia toimijoita, etenkin pankkeja, olemaan varovaisia antaessaan luottoa yleisölle. Sen tarkoituksena oli valvoa rahan liikkumista yhteisössä.
Rahapoliittiset instrumentit
Hallitus käyttää viiden tyyppisiä välineitä politiikan laatimiseksi rahan tarjonnan vähentämiseksi seuraavasti:
1. Avoimien markkinoiden toiminta
Avoimien markkinoiden politiikka on Bank Indonesian politiikkaa vähentää tai lisätä yhteisössä liikkuvan rahan määrää. Temppu on myymällä Indonesia Indonesia -sertifikaatteja (SBI) tai ostamalla pääomamarkkinoilla olevia arvopapereita.
Kun yhteisössä liikkuu rahan määräylimääräinen, hallitus myy todistuksen, jotta liikkeessä oleva rahamäärä voidaan minimoida. Toisaalta, kun yhteisössä liikkuvan rahan määrä vähenee, hallitus ostaa arvopapereita pääomamarkkinoiden kautta siten, että liikkeessä olevan rahan määrä palautuu vakauteen.
2. Alennuskorko
Alennus on Bank Indonesian politiikka vähentää tai lisätä yhteisössä liikkuvan rahan määrää muuttamalla liikepankkien käyttämää alennusta.
Kun hallitus haluaa vähentää rahan määrääKoska laina on maksamatta, keskuspankki tekee päätöksen korottaa korkoja lainoja ottaville liikepankeille. Samaan aikaan kun hallitus haluaa lisätä rahan tarjontaa, keskuspankki alentaa korkoja. Tällä tavalla hallitus voi hallita liikkeessä olevan rahan määrää.
3. Käteissuhdepolitiikka
Tämä politiikka liittyy toimiin, jotka keskuspankki on toteuttanut asettaessaan säännöksiä tyypillisten varantojen lisäämiseksi tai vähentämiseksi (käteissuhde). Kun keskuspankki haluaa vähentää rahan tarjontaa, se voi lisätä kassavaroja. Käänteisesti, kun keskuspankki haluaa lisätä liikkeessä olevan rahan määrää, se voi vähentää tyypillisiä varantoja. Tämä tehtiin voidakseen hallita inflaatiota.
4. Tiukka luottopolitiikka
Luottopolitiikka liittyy tiukasti toimiinyhteisössä liikkuvan rahan määrän valvonta, jossa keskuspankki tekee päätöksiä liikepankeista, jotka antavat lainoja 5C: n ehtojen perusteella, nimittäin valmiudet, merkki, vakuuksia, pääomaja Talouden tila.
5. Moraalinen työntö (Moral Suasion)
Viimeksi mainitussa instrumentissa on menetelmäErilaiset hallitsevat yhteisössä liikkuvan rahan määrää, nimittäin liikkeeseenlaskun, ilmoitusten tai puheiden tarjoamista liikepankeille ja muille talouden toimijoille. Ilmoitus sisältää hallituksen kutsun tai kiellon pitää lainaa tai vapauttaa se. Tällä tavoin hallitus toivoo, että talouden toimijat ymmärtävät toteutetun politiikan.
Esimerkki rahapolitiikasta
Mitä tulee esimerkiksi Indonesian rahapolitiikkaan, nimittäin:
- Bank Indonesia voi myydä todistuksia tai ostaa tärkeitä papereita pääomamarkkinoiden kautta.
- Kun taloudelliset olosuhteet ovat tasollaVakaa, keskuspankki tekee päätöksen alentaa korkoja. Tällä tavoin monet ihmiset antavat lainoja, jotka todennäköisesti käytetään sijoituksiin yhteisöön. Päinvastoin, kun taloudelliset olosuhteet ovat alhaisimmassa pisteessä, keskuspankki nostaa korkoja, minkä seurauksena monet talouden toimijat päättävät säästää. Tällä tavoin yhteisössä liikkuvan rahan määrää voidaan vähentää.
- Inflaatio vähentää taloudellista aktiviteettia. Tämän voittamiseksi viranomainen voi myydä varmenteita vähentääkseen yhteisössä liikkuvan rahan määrää.
- Keskuspankki kasvattaa minimikassavarantoaan inflaation tapahtuessa, jotta rahan liikkumista voidaan vähentää.
Se on täydellinen selitys ymmärryksestärahapolitiikka, sen tavoitteet, rahapoliittiset instrumentit ja esimerkit. Toivottavasti yllä oleva artikkeli on hyödyllinen ja voi lisätä näkymiäsi talouden alalla. Kiitos.
